Oppimisalueet

juurivari

1. Kulttuuriperintö ja sen vaaliminen – ”Siellä on elämää” -osio

2. Ympäristölukutaito: Kulttuuriympäristö ja sen vaaliminen – Missä olen? -osio

3. Kulttuuriperintölukutaito ja identiteetti – Kuka olen? -osio

4. Kestävä kehitys – Omat juuret ja siivet -näyttely

→   Kulttuuriperintötiedon etsiminen, löytäminen, eteenpäin välittäminen ja hyödyntäminen

 

1. ”Siellä on elämää” -Kulttuuriperintö ja sen vaaliminen

Meidän jokaisen jokapäiväistä ympäristöämme ennen ja nyt!
Talot, tavat, tavarat!

Kulttuuriperintö saatetaan usein ymmärtää ehkä jotenkin sormien läpi liusuvaksi, jopa yleviäkin vivahteita sisältäväksi käsitteeksi. Kulttuuriperintönä voidaan nähdä se osa kulttuurista, joka on ammattilaisten ja osaksi käyttäjien valitsemaa, säilytettäväksi arvotettua. UNESCOn maailmanperintösopimus pyrkii osoittamaan ja turvaamaan maailman keskeisten kulttuuri- ja luonnonperintöpaikkojen säilymisen. Myös Unescon yleissopimus aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta tuli Suomessa voimaan toukokuussa. Kulttuuriperintö on kuitenkin myös meidän jokaisen jokapäiväistä elämää ja ympäristöämme ennen ja nyt!

Kulttuuriperintö on monimuotoista inhimillisen toiminnan tuloksena syntynyttä aineellista, henkistä ja visuaalista todellisuutta. Sitä on kaikkialla ympärillämme; talot, tavat, tavarat.

Kulttuuriperintö nähdään identiteettiä muodostavana ja tukevana voimana, joka auttaa jäsentämään yhteiskuntaa. Se auttaa havainnoimaan ja tulkitsemaan ympäristössämme jälkiä niistä tapahtumista, jotka ovat muokanneet kulttuuriamme aikojen kuluessa.

Suvaitsevaisuus lisääntyy

Kulttuuriperintöä ei voi määritellä yksiselitteisesti. Kulttuuriperintö on hyvin monimuotoista ja näin ollen sen tunnistaminen ja ymmärtäminen synnyttää osaamista, jolla on käyttöä monella ammattialalla. Kulttuuriperinnön tunnistaminen ja ymmärtäminen myös laajentaa käsitystä ja ymmärrystä eri kulttuureista. Näin suvaitsevaisuus lisääntyy.

Missä olemme nyt?

Kulttuuriperinnön ymmärtäminen auttaa median tarjoaman maailmankuvan käsittelyssä ja arvioinnissa. Missä me olemme nyt? Se muistuttaa meidän nyt tekemiemme valinnoiden tärkeydestä. KULTTUURIPERINTÖMME ON KOKO AJAN LÄSNÄ – ODOTTAMASSA HAVAITUKSI TULEMISTA

Vaalia = pitää huolta, säilyttää ja suojella

Kulttuuriperinnön vaaliminen eli siitä huolehtiminen, sen säilyttäminen ja suojeleminen on tärkeää. Kulttuuriperinnön vaalimisessa ei ole tärkeää se, että halutaan säilyttää kaikki vaan se, miten osaamme erotella se osa kulttuuriperinnöstä, jonka koemme tärkeänä säilyttää tuleville sukupolville.

Kulttuuriperinnön vaaliminen voidaan kuitenkin usein nähdä jopa ristiriitaisena asiana verrattuna ihmisen tarpeeseen sitoutua aikaan ja ryhmään sekä pyrkimykseen parempaan materialistiseen olotilaan. Ihminen myös haluaa elää tässä ja nyt. Hän ei kuitenkaan elä historiallisessa tyhjyydessä. Ihmisellä on pyrkimys hakea tuttuja asioita menneisyydestä, esim. arkkitehtuurissa, sisustuksessa ja pukeutumisessa.

2. ”Missä olen?” – Ympäristölukutaito: Kulttuuriympäristö ja sen vaaliminen

Kulttuuriympäristö muodostuu kolmesta osa-alueesta: rakennettu ympäristö, muinaisjäännökset ja kulttuurimaisema (sis. myös perinnemaisemat).

Kulttuuriympäristö on näin ollen käsite, joka saattaa johdattaa meidät ajattelemaan jotain erityistä ja hienoa. Kuitenkin kulttuuriympäristöämme on myös tavallinen ja jokapäiväinen ympäristömme, tuttu arjen ympäristö; koulut, päiväkodit, terveyskeskukset, puistot, lähiöt, leikki- ja urheilukentät, kauppakeskukset jne. Vähemmistön muodostavat muun muassa talonpoikaiset pihapiirit, keskiaikaiset kirkot ja muinaismuistot.

Kulttuuriympäristöä on kaikki se, mikä on muotoutunut ihmisen ja luonnon yhteisvaikutuksesta vuosituhansien aikana. Kulttuuriympäristö on ihmisen muovaamaa ympäristöä ja on näin osa kulttuuriperintöä. Suomessa ei käytännössä ole yhtään aluetta, jota ei ihmiskäsi olisi koskettanut.

Aistit, omat muistot, lapsuus, uskomukset ja se, mikä kullekin on tärkeää, vaikuttavat siihen, miten näemme oman kulttuuriympäristömme. Koska jokainen tulkitsee kulttuuriympäristöään omasta näkökulmastaan, on tärkeää pohtia, mistä osasta kulttuuriympäristöä sitten muodostuu yhteistä kulttuuriperintöämme? Mitä nykyajan kulttuuriympäristöstä tulisi säilyttää ja dokumentoida tuleville sukupolville?

Miten suojella ja hoitaa kulttuuriympäristöämme?

Vastuu kuuluu kaikille
Kulttuuriympäristö on osa ympäristöä ja kulttuuriperintöä ja näin ollen vastuu sen säilymiseen kuuluu meille kaikille. ”Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille.” (Suomen perustuslaki (731/1999))

Kulttuuriympäristön suojelu ja sen vaaliminen perustuu lainsäädäntöön sekä ympäristö- ja kulttuurihallinnon yhteistyöhön. Kunnilla ja omistajilla on vastuu rakennusperinnön ja hyvän ympäristön turvaamisesta ja kansalaisilla on mahdollisuus ja velvollisuuskin osallistua siihen.

Mitkä ovat keinot?
Mitä keinoja kulttuuriympäristön suojeluun ja vaalimiseen sitten on? Niitä ovat muun muassa tutkimus ja tiedon tallentaminen, ympäristökasvatus ja asian tunnetuksi tekeminen, luonteva käyttö, hoito ja restaurointi, neuvonta sekä taloudellinen tuki ja kehittämishankkeet. Maankäyttö- ja rakennuslaki (kaavoitus ja rakentamisen ohjaus), rakennussuojelulaki, muinaismuistolaki, luonnonsuojelulaki, kirkkolaki sekä inventoinnit ja kuntien maankäytön suunnittelu luovat edellytykset kulttuuriympäristön säilymiselle ja suojelulle.

Kulttuuriympäristön vaaliminen edistää sen säilymistä ja välittymistä tulevaisuuteen
sekä sen muutoksen hallintaa. Lähelle on kuitenkin vaikea nähdä. Jokapäiväinen ympäristömme on liian lähellä, joten sitä on usein vaikea arvostaa ja arvottaa. Uuden vastarakennetun ympäristön alkuviehätys katoaa vähitellen kunnes vuosikymmenien jälkeen sen arvostus taas nousee.

3. ”Kuka olen?” Kulttuuriperintölukutaito ja kulttuuri-identiteetti

Laaja yksilön elämän kirjon oivaltaminen vaati avukseen paitsi aistit, mielikuvat myös tiedon. Tässä yhteydessä voidaan puhua kulttuuriperintölukutaidosta. Ympärillä olevien asioiden hahmottamiseen tarvittavia taitoja ovat havainnointi, arvottaminen ja ajattelu. Kun nämä tai-dot kehittyvät, opimme yhä paremmin havainnoimaan, arvostamaan ja ymmärtämään myös muita ihmisiä.

Kulttuuriperintölukutaidon avulla ihminen voi myös oppia lukemaan itseään ja rakentamaan omaa kulttuuri-identiteettiä. Jotta ihminen pystyy toimimaan yhteiskunnan valtavirrassa, on hänen opittava huomioimaan kulttuurien kirjo ja ymmärrettävä minkälaisten ”silmälasien” läpi katselee muita. Käsitys omasta itsestä, siitä kuka minä olen, on tärkeää, jotta voimme ym-märtää ja kunnioittaa erilaisia kulttuureja.

Kulttuuri-identiteetti ei ole synonyymi etniselle tai kansalliselle identiteetille. Kansallisuus, etni-nyys tai kieliryhmä ovat vain osa ihmisen kulttuuri-identiteettiä. Sen muodostumiseen vaikut-tavat lisäksi muun muassa kodin ja asuinpaikan kulttuuri, harrastukset ja alakulttuurit, suku-puoli ja ammatti. Tutkimukset ovat osoittaneet, että lapsen kulttuuri-identiteetin kehittymiselle perheellä ja kotiympäristöllä on suuri merkitys.

Tärkeää on, että ihminen muodostaa oman kulttuuri-identiteettinsä. Hän voi haluta tulla näh-dyksi irakilaisena tai suomalaisena tai ehkäpä hänelle ei kansallisuus tai etnisyys ole niin tär-keä ja haluaakin tulla nähdyksi jääkiekkoilijana tai pianistina. Tärkeintä on se, millaiseksi yksi-lö itse itsensä kokee. Hänellä voi olla myös monta identiteettiä ja ne korostuvat erilaisina eri elämäntilanteiden mukaan, eri ammattien mukaan, erilaisiin yhteisöihin kuulumisen mukaan jne.

”Identiteetit ovat yksilöille tärkeitä ja mieluisia. Ne liittyvät itsetuntoon, omakuvaan, käsityk-seen omasta paikasta maailmassa. Mutta kukaan ei ole täydellisesti mitään. Kukaan ei ole viimeiseen asti suomalainen. Kun suomalaista vähän raaputtaa, tulee esiin ihminen.” Antti Nylén

4. Kestävä kehitys – Minun juureni ja siipeni -näyttely

Kestävä kehitys

Kestävää kehitystä on oman kulttuuriperinnön tunteminen ja eteenpäin välittäminen. Sen tunteminen ”kasvattaa juuret ja antaa siivet”. Kasvatuksen ja koulutuksen tehtävänä on huolehtia, että kaikenikäisillä kansalaisilla on sellaisia tietoja, taitoja, valmiuksia ja näkemyksiä, että kestävän ja oikeudenmukaisen tulevaisuuden rakentaminen ja kestävään elämäntapaan sitoutuminen onnistuu.

Kestävä kehitys on työtä tulevaisuuden hyväksi. Esimerkiksi opiskelija voi opiskeluaikanaan kerätä sellaisia tietoja ja taitoja, että tulevaisuudessa hän pystyy tietoisesti tekemään valintoja terveellisen turvallisen ympäristön puolesta. Hän pystyy hyödyntämään omalla ammattialallaan parhaita kestävän kehityksen käytäntöjä tai teknologisia ratkaisuja sekä tekemällä omalla alallaan eettisesti kestäviä ratkaisuja suhteessa kulttuuri- ja luonnonperintöön.

Ammatillisessa koulutuksessa Kestävän kehityksen kasvatus on integroitu kaikkeen opetukseen. Lukiokoulutuksen perusteisiin kestävä kehitys sisältyy aihekokonaisuutena.
J. Palmerin ympäristökasvatuksen kolmikantamalli kuvaa kestävän kehityksen kasvatusta.
Sen mukaan kestävän kehityksen kasvatuksen tulee
1. lisätä tietoa ympäristöstä
2. kannustaa oppimaan ja kokemaan ympäristössä
3. toimimaan ympäristön puolesta.

Lähde: http://www03.edu.fi/aineistot/keke/

Lähteitä ja lisämateriaaleja

Lähteitä ja lisämateriaaleja

Verkossa

KEKE – Museot ja kestävä kehitys. Suomen museoliitto. Kestävän kehityksen työryhmä. 2010.
http://www.axmag.com/data/201102/U13358_F20893/index.html

Kestävän kehityksen malli. OPH.
http://www03.edu.fi/aineistot/keke/

Opettajan verkkopalvelu Edu.fi. OPH. Kestävä kehitys.
http://www.edu.fi/teemat/keke/

Lundgren, Kati ja Näätsaari, Hanna. Kohti kestävää ammatillista koulutusta. OPH. Helsinki 2006.
http://www.oph.fi/download/47335_kohtik_11_12_06.pdf

Painetut

Kestävää kehitystä edistävän kasvatuksen ja koulutuksen strategia ja sen toimeenpanosuunnitelma vuosille 2006-2014. Kestävän kehityksen toimikunnan koulutusjaosto. Helsinki 2006.

Lundgren, Kati ja Näätsaari, Hanna. Kohti kestävää ammatillista koulutusta. OPH. Helsinki 2006.

Palmer, J. A. (1998). Environmental Education in the 21st Century. Theory, practice, progress and promise. Routledge. London.

Kasvattaa juuret!

Kulttuuriperinnön ymmärtäminen voi avata silmät ympäristöllemme, ilmiöille ja paikoille. Sen avulla voi havahtua ymmärtämään esim. miksi vanhan rakennuskannan säilyminen on ekologisesti, taloudellisesti, kulttuurisesti ja sosiaalisesti kestävää kehitystä. Opitaan ymmärtämään rakennusten ja paikkojen muistia. Kulttuuriperinnön kautta poistetaan juurettomuutta ja vahvistetaan identiteettiä. Kuka minä olen ja keitä me yhdessä ollaan! Se kasvattaa siis juuret!

Antaa siivet!

Kulttuuriperintö johdattelee välittämään ympäristöstä ja kulttuurista. Se auttaa ymmärtämään ja arvostamaan paikallisuutta ja kansainvälisyyttä sekä auttaa meitä miettimään, miten itse kukin meistä voisi elää ja toimia elämän, ympäristön ja kulttuurin monimuotoisuutta vaalien. Se auttaa ymmärtämään myös omaa aikaamme ja olemistamme. Kulttuuriperinnön ymmärtäminen tarjoaa siis välineitä ja taitoja vaikuttamiseen ja osallistumiseen ympäristön puolesta. Se antaa siis ajatuksille siivet!
   
lintu
   

 

« Takaisin